Eli nyt on pakko ottaa itseään niskasta ja alkaa kirjoittelemaan tänne hieman useammin.
Viime viikolla, minun ja koirien liikunta määrä on ollut huima. Joka päivä ollaan käyty ainakin kaksi kertaa parin tunnin lenkeillä, joihin sisältyy paljon juoksemista. Lihaskuntoa kasvatellen, jatkan ahkeraa lenkkeilyä vaikeissa maastoissa ja annan koirien juosta vapaana niin paljon kuin vaan mahdollista. Joka päivä ollaan myös käyty itsekseen melkein tunnin mittaisissa treeneissä. Yleensä olen treenaillut sisällä jotakin pientä tai lähtenyt ulos treenaamaan seuraamista ja luoksetuloja. Treenaamisen into on pysynyt koirissa ja varsinkin minussa kovinkin pitkään ja tekisi koko ajan mieli lähteä ulos harjoittelemaan yhä vaativimpia liikkeitä. Avon liikkeitä ollaan silmäilty ja molempien kanssa olen yrittänyt harjoitella kapulan pitämistä suussa. Wili kammoksuu kapulaa, mutta kyllä se on sitä pari kertaa pitänyt oikein loistavasti suussa. Hugo taas tahtoo innostua kapulasta, ottaa sen suuhun, mutta hyvin herkästi se alkaa mälvätä sitä. Yleensä tuen Hugoa kun se pitää kapulaa suussa, mutta harjoitusta harjoitusta! Yksi päivä innostuin kokeilemaan "noutokapulan" noutoa, vaikka kapulana toimikin treenipatukka. Hyvin koira lähti innolla ja toi patukan oikein pidettynä suussa. Vielä kun se oppisi oikeaa kapulaa noutamaan :)
Alon liikeitä ollaan treenailtu siis joka päivä, mutta yleensä olen panostanut Wilin kanssa treenaamiseen, koska kohtahan meillä on jo kisat! Wili on suorittanut liikkeet mallikelpoisesti, mutta namin jätettäessä pois, vaihtu hidastuu ja liikkeet on vähän epävarmat. Seuraamisessa on se ongelma, että se vähän on liian kaukana minusta, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ensimmäisiä kertoja kokeilin Wilin kanssa hyppyä, oma kasaamasta esteestä ja hyvin se on ymmärtänyt liikkeen periaatteen ja hyppää jo vähän pidemmällä matkalla.
Hugon kanssa ollaan edistytty tokossa valtavasti. Suuri itsevarmuus minun ja koiran välillä on parantanut liikkeitä huomattavasti! Seuraamisessa tuntuu, että ollaan otettu takapakkia, mutta tajusin treenatessa että patukan avulla koira seuraa kunnon vietillä ja eikä Hugo enään tee pohkeenväistöjä. Paikallamakuussakin pysytään ainakin jo 1 min, mikä on hurja edistys.