päätettiin ottaa sitten uusi blogi käyttöön kun tämä vähän pääsi kuolemaan

www.terrierit.blogspot.com

Aamulla päätin, ottaa hieman erikoisemmat treenit ja jätin antamatta koirille aamuruoan ja suuntasin suoraan koulun hiekkakentälle. Otin mukaan Wilin ruokakupin johon panin aamuisen ruoka-annoksen, laskin sen maahan odottamaan ja menin kentälle treenaamaan Wilin kanssa. Aluksi Wili oli hämillään, kun pitikin tehdä ilman palkkaa ja kaikki liikkeet putkeen. Sivulletulossa oli SUURI ongelma, Wili kiersi aina mun eteen. Seuraamisessa W vähän edisti, pari kertaa takaisin sivulle ja sitten mentii ihan 10 suorituksella. Liikkeet meni hyvin siihen nähden, että en palkannut välissä. Ja koira teki niin suurella innolla josta olin yllättynyt, koska ei se ennen tehnyt niin hyvin ilman palkkaa. Vähän omaa hermoilua oli ja pari kertaa meinasi mennä hermo koiraan, mutta Wilin ilosuus pelasti päiväni. Ihan viimeisenä liikkeenä otin paikallamakuun n. 1 min ja vapautin koiran ja Wili juoksi syömään!

Hugon kanssakin kokeilin samalla periaatteella, mutta vapautin sen muutaman liikkeiden välissä syömään. Seuraaminen tuntui taas olevan hidasta. Jäi jälkeen, patukallakaan ei toiminut. Otin siis namilla ja vähän enemmän intoa löytyi, mutta ei tarpeeksi. Paikallamakuussa pysyi taas ihmeellisen kauan ja samoin luoksetulossa jäi odottamaan nätisti kutsuani. Otettiin ekoja kertoja jääviä liikkeitä ja seisomisessa, meinasi istahtaa, mutta hieman tuin vatsasta. Lopuksi kun oli niin hienot treenit, leikkittiin Hugon kanssa super kauan. Revittiin patukasta, heittelin sitä sille ja pääsi viimeisetkin energiat käyttöön.

Eli nyt on pakko ottaa itseään niskasta ja alkaa kirjoittelemaan tänne hieman useammin.
Viime viikolla, minun ja koirien liikunta määrä on ollut huima. Joka päivä ollaan käyty ainakin kaksi kertaa parin tunnin lenkeillä, joihin sisältyy paljon juoksemista. Lihaskuntoa kasvatellen, jatkan ahkeraa lenkkeilyä vaikeissa maastoissa ja annan koirien juosta vapaana niin paljon kuin vaan mahdollista. Joka päivä ollaan myös käyty itsekseen melkein tunnin mittaisissa treeneissä. Yleensä olen treenaillut sisällä jotakin pientä tai lähtenyt ulos treenaamaan seuraamista ja luoksetuloja. Treenaamisen into on pysynyt koirissa ja varsinkin minussa kovinkin pitkään ja tekisi koko ajan mieli lähteä ulos harjoittelemaan yhä vaativimpia liikkeitä. Avon liikkeitä ollaan silmäilty ja molempien kanssa olen yrittänyt harjoitella kapulan pitämistä suussa. Wili kammoksuu kapulaa, mutta kyllä se on sitä pari kertaa pitänyt oikein loistavasti suussa. Hugo taas tahtoo innostua kapulasta, ottaa sen suuhun, mutta hyvin herkästi se alkaa mälvätä sitä. Yleensä tuen Hugoa kun se pitää kapulaa suussa, mutta harjoitusta harjoitusta! Yksi päivä innostuin kokeilemaan "noutokapulan" noutoa, vaikka kapulana toimikin treenipatukka. Hyvin koira lähti innolla ja toi patukan oikein pidettynä suussa. Vielä kun se oppisi oikeaa kapulaa noutamaan :)
Alon liikeitä ollaan treenailtu siis joka päivä, mutta yleensä olen panostanut Wilin kanssa treenaamiseen, koska kohtahan meillä on jo kisat! Wili on suorittanut liikkeet mallikelpoisesti, mutta namin jätettäessä pois, vaihtu hidastuu ja liikkeet on vähän epävarmat. Seuraamisessa on se ongelma, että se vähän on liian kaukana minusta, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ensimmäisiä kertoja kokeilin Wilin kanssa hyppyä, oma kasaamasta esteestä ja hyvin se on ymmärtänyt liikkeen periaatteen ja hyppää jo vähän pidemmällä matkalla.
Hugon kanssa ollaan edistytty tokossa valtavasti. Suuri itsevarmuus minun ja koiran välillä on parantanut liikkeitä huomattavasti! Seuraamisessa tuntuu, että ollaan otettu takapakkia, mutta tajusin treenatessa että patukan avulla koira seuraa kunnon vietillä ja eikä Hugo enään tee pohkeenväistöjä. Paikallamakuussakin pysytään ainakin jo 1 min, mikä on hurja edistys.

elikkä kuten otsikossa lukee, muutimme viikko sitten järvenpään keskustaan kerrostaloon. Pikaisesti mietittynä se ei ole kahden ärrierin takia kaikkein parhain vaihtoehto, mutta uudet kujeet kuuluu elämään. Kolinapurkkikin on ollut elämässämme jo reilut pari viikkoa ja on edistänyt meitä valtavasti. Turhat rähinät on loppunut ja koirien hallittavuus on paaaljon parempi. Tokoiltukkin on, mutta selvää treenitaukoa on havaittavissa. Muutamana päivänä olen sisälle treenaillut jotakin pientä ja ainakin H:n seuraaminen on edistynyt!

Tadaa, lähettiin sitten koko koplaturin jäkeosasto lenkille manninmettään. 4 ihmistä ja kuusi koiraa rämpi lumisessa metsässä, välillä valitellen nälkäänsä. Puhuttiin siinä matkalla kaikkea koiriin liityvistä asioista ja mä vähän treenasinkin Wilin kanssa. Oltiin aikamme (noin tunti) kävelty, kun Maria päätti johdattaa meidät vähän syvemmälle metsään. Käveltiin siellä, annettiin koirien juosta vapaana ja taas naureskeltiin. Oli aika lähteä kotiin päin, mutta Maria tai siis me kaikki olimme ihan eksyksissä, keskellä jotakin suota. Yritettiin vaan tarpoa eteenpäin ja löytää kotiin, mutta huomattiin kiertävämme ympyrää ja kotia tai mitään tuttua maastoa ei näkynyt missään. Onneksi aikamme pyörittyä ympyrää eräs mies neuvoi tien tutulle pellolle. Lenkkeiltiin yhteensä 10 km + metsätarpomiset ja aikaa siihen kului reilut 3 tuntia.

Kannattaakin lähettää kopla jonnekkin metsään lenkkeilemään (: